Jos kalavedet olisivat kunnossa, saisi kalaa tai ainakin edes sen yhden syömäkalan yhdellä ukkovarpaaseen sitaistulla kuparinpalasella, yhdellä rantakaislikossa omia aikojaan lilluvalla mato-ongella, yhdellä myttyyn lasketulla verkolla, millä vaan ruosteisella katiskalla, yhdellä nuotan sutaisulla tai veteen roiskaistulla rysällä, millä vaan. Potut kiehumaan, heitto tai kaksi varmassa ottipaikassa ja ruoanlaittoon. Haavilla saisi keväisin kutukaloja lippoamalla ja vaikka saappalla rantaan potkimalla. Parhaimmillaan kalat taimenkoskilla pomppaisivat ilmassa heiluvaan perhoon, kalamiehen kiveltä kivelle Juhani Ahon tapaan loikkiessa :).

Jos tyhjänpyytäminen joskus kyllästyttää, pitää mennä Norjaan kalaan, laskea mikä tahansa painava pystypilkki kumimatokoukulla veteen ja sitten vaan nyhtää kalaa veneeseen, kunnes selkä huutaa armoa.